Aula Movement

Eilisiltainen Aula Movement oli monella tapaa ajatuksia herättävä. Jyri Engeström, Marko Ahtisaari ja koko Aulan porukka oli saanut paikalle jälleen kerran kunnioitettavan määrän ajattelijoita ja vaikuttajia puhumaan Internetin uusista suuntaviivoista.

Nostan tässä pari mielestäni tärkeintä ajatusta tämän blogin lukijakunnalle.

Aloituspuheenvuorossa Clay Shirky New Yorkin yliopistosta puhui avoimen lähdekoodin tarjoamasta mahdollisuudesta epäonnistua ilman taloudellisia vaikutuksia. Suuri osa avoimen lähdekoodin projekteista jää ilman huomiota, koska tarjolla on parempia ratkaisuja, olosuhteet eivät ole oikeat tai joku muu syy.

Yritykselle tällainen tilanne — oma tuote ei kiinnosta ketään ja siksi ei myy — on katastrofaalinen, mutta avoimessa lähdekoodissa hukataan lähinnä vain kehittäjien aikaa. Projektien suuri määrä mahdollistaa kuitenkin helmienkin löytymisen, se on lähinnä aikakysymys, ja nämä helmet kuplivat aikanaan pintaan.

Yritysten olisi tutkittava aktiivisemmin avoimen lähdekoodin kenttää ja luettava hiljaisia signaaleja, jotta seuraava trendi ei tulisi yllätyksenä.

Martin Varsavskyn, ilmaisen WiFi-verkko Fonin perustajan, esityksessä mieleeni jäi yksi pointti: Fon on ensimmäinen ihmisten rakentama infrastruktuuripalvelu. Olemme jo tottuneet avoimiin ohjelmiin ja totuttelemme nyt avoimeen sisältöön, piakkoin ehkä rakennamme avoimia infrastruktuureja.

Tilaisuuden päätti Joichi Ito, joka on sijoittanut muun muassa Flickriin, Six Apartiin ja muihin tällä hetkellä muodikkaaseen yritykseen — vieläpä aikaisessa vaiheessa.

Ito kertoi siirtyneensä Web 2.0:sta eteenpäin ja olevansa tällä hetkellä vaikuttunut erityisesti virtuaalisista maailmoista ja peleistä, kuten World of Warcraftista.

Olennaista on havaita, että virtuaalimaailma ja “oikea maailma” yhdistyvät entistä voimakkaammin nuorison mielissä — ei ole enää eroa tuttavien ja verkkotuttavien välillä, vaan ihmiset kommunikoivat samojen tuttaviensa kanssa käyttäen useita kanavia.

Tapaamiset verkossa antavat riittävästi läsnäolon tunnetta ja jatkuva tietoisuus ihmisten saatavuudesta ja läsnäolosta mahdollistaa asioiden suorittamisen polykronisesti. Toisin sanoen, työpäivää ei tarvitse suunnitella kalenterin kanssa, vaan asiat tapahtuvat samaan tapaan kuin cocktail-kutsuilla — ryhmiä muodostuu ja hajoaa eri keskustelujen ympärille.

Tällaisessa verkossa kasvava sukupolvi on työntekijänä ja asiakkaana muutaman vuoden kuluttua. Olemmeko valmiita siihen?